Voiko olla toukokuu?

Suunnittelin syksyllä, että täällä ollessani kirjoittelen fiiliksiäni vähintään kerran viikossa, niitä on sit kiva myöhemmin lukea. Nyt näyttäs siltä et oon avannut bloggerin viimeksi yli kaksi kuukautta sitten, hups.

Mutta siihen on selitys! Mulla on aina selitys kaikkeen mikä on jäänyt tekemättä.. Ensin oli hiihtolomaviikot ja kiirettä töissä, iltaisin ei jaksanut olla koneella. Sitten oli muutto ja ravit, ei kerennyt olla koneella. Pari viikkoa ravien jälkeen porukat tuli tänne viikoksi ja nautin vapaa-ajasta ja keväästä heidän kanssaan. Sitten olikin jo melkein pääsiäinen ja kävin kotona pyörähtämässä. Ja sitten tuli vappu. Ja hauska vappu olikin.. 

Kuvia kevään varrelta on jonkin verran, ja ne aion iskeä tänne blogin puolelle "talteen" ennen kun ne häviää puhelimesta jonnekin.. :D

Nyt mulla on enää 3 viikkoa harkkaa jäljellä (mihin tää aika häviää?!) niin pitäisi alkaa laittaa ajatuksia kaudesta pakettiin ja alkaa miettiä myös tulevaisuutta. Haluan kuitenkin nauttia tästä ihanasta keväästä ulkoilmassa- ja siellä se ajatuskin luistaa parhaiten. Arskat päähän ja lenkkarit jalkaan siis! 

Siirappii frendeille

Ystävänpäivä oli ja meni, mun oli silloin tarkoitus julkaista juttua siitä, mitä minun mielestä on ystävyys. Ystävänpäivänä oli kuitenkin töissä aika kiireinen päivä, ja silloin oli vielä Suomen parhaimman hiihtokeskuksen viiskymppisgaala johon piti melkein heti töiden jälkeen kiitää, ja juttu jäi laittamatta eetteriin. Nyt on siis vihdoin sen aika, parisen viikkoa myöhässä. Yleensäkään en juuri perusta ystävänpäivästä, se on vaan päivä muiden joukossa, ystävää on muistettava joka päivä!

Ystävyys merkitsee mulle paljon. Niinkuin monilla muilla tuntemillani ihmisillä, minulla ei ole semmoisia superystäviä, joiden kanssa oltaisi pidetty yhtä hiekkalaatikolta asti. Ollaan muutettu aika paljon (silloin toki saman kaupungin sisällä) kun olen ollut hiekkalaatikkoiässä, joten silloin ei ole kerennyt muodostua lujaa ystävyyssidettä. Kouluun mennessä niitä ystäviä sitten löytyi, mutta heidänkin kanssaan tiet erosivat kun ala-aste loppui ja muutimme sinne ”jonnekin korpeen”.

Yläasteelle mennessäni olin aivan varma, että heti sen loputtua muutan takaisin entiseen kotikaupunkiimme, en uskonut, että tulisin viihtymään Joensuun takana hetkeäkään. Saati että löytäisin sieltä hyviä ystäviä. Toisin kuitenkin kävi, onneksi. Jo yläastella löysin mahtavan kaveriporukan, jossa viihdyin. Valitettavasti tämän porukan kanssa tiet erosivat yläasteen jälkeen, kun itse jäin lukioon ja muut menivät ammattikouluihin. Toinen ihana kaveriporukka löytyi tallilta. Näiden tyttöjen kanssa viihdyin, ja viihdyn edelleenkin, aina tavatessamme on ilo ylimmillään.

Lukioaikana meille hitsautui myös ihana tyttöporukka, johon on myös liittynyt ihanat kaveripoikamme. Tämän porukan kanssa on mahtava pitää illanviettoja, juhannuksia, uusia vuosia, ihan mitä tahansa. Aina saa nauraa (lähinnä pojille kun ne juo liikaa tai on muuten hölmöjä, elkää suuttuko, tykkään teistä silti <3 ) Tyttöjen kanssa parannetaan maailmaa ja suunnitellaan maailman valloitusta. Vaikka ois itellä paha päivä ja huono fiilis ni tässä seurassa piristyy aina. Ollaan aina toisiamme varten, ja nostetaan toisemme ylös jos joku kaatuu. Kaikki tukee toisiaan ja tuuppii toisiaan maailmalle, vaikka tietää että ikävä tulee olemaan kova.

Lukiossa tutustuin myös erääseen mahtavaan tyyppiin, jota en aiemmin tuntenut. Sama harrastus ja yhteiset mielenkiinnon kohteet ajoivat meidät yhteen, ja yhtä sen jälkeen ollaan pidettykin vaikka välillä on pitkiäkin taukoja yhteydenpidossa. Tämän tytön kanssa ollaan pelastettu koiria ja meinattu kuolla nauruun, ollaan mietitty salaliittoteorioita eikä koskaan ole ollut tylsää.

Ammattikorkeaan mennessäni en odottanut juuri mitään. En halunnut opiskella sitä alaa, eikä kiinnostanut tutustua ihmisiin jotka halusivat jotain mikä mua ei kiinnosta, mutta oli pakko, koska muutakaan ei sillä hetkellä ollut. Aluksi ei opiskelu tosiaan kiinnostanut tippaakaan, mutta koulussa oli ihan kivaa, koska oli kivoja kavereita. Samalla tapasin tytön, tytön kenen kanssa oltiin samalla aaltopituudella heti. Tytön, josta tajusin heti, että tätä ystävää en halua menettää koskaan. Ei tarvitse selitellä mitään, toinen ymmärtää jo puolesta sanasta mitä haluat sanoa, tietää pienestä katseesta mitä ajattelet. Aina valmis kuuntelemaan ja auttamaan, kannustamaan ja tukemaan. Ei ole sellaista asiaa mistä en voisi hänelle puhua.

Ystäväni eivät ehkä tajua kuinka tärkeitä ovat minulle, kun jätän heidät kerta toisensa jälkeen. Mutta juuri he ovat se syy, miksi uskallan ottaa ja lähteä seikkailuun. Tiedän että mua tuetaan ja ymmärretään ja muhun uskotaan. Tiedän myös, että he ottavat minut vastaan avosylin, aina kun palaan.

Kiitos ystävät, että olette olemassa! Ikävöin teitä joka päivä. <3

Rakastakaa itseänne ja toisianne, ja muistakaa että ystävänpäivä on joka päivä, ei vain 14.2!

Kuvat weheartit. 

5-0

Ja pronssi tuli! Jee, hyvä Suomi, hyvä Leijonat!!

töitä, treeniä, opparia, talvea, lepoa..

Kuluneet päivät ja viikot tuntuvat vain vilahtavan ohi niin nopeaa vauhtia ettei sitä kerkeä edes tajuamaan!

Viimeisten kolmen viikon aikana olen - käynyt moottorikelkkailemassa, rinteessä pari kertaa, salilla, uimassa, hiihtämässä, ratsastamassa, käyttänyt autoa huollossa, hengaillut sohvalla, käynyt huskysafarilla, aloittanut opinnäytetyön tekemistä, lenkkeillyt.. Autokin tosiaan vaihtui tossa pari viikkoa sitten, omassani oli sen verran iso vika, että sen korjauttaminen vieraalla olisi tullut todella kalliiksi, joten isäpuoleni pakkasi kimpsut ja kampsut ja ajeli tänne, oli mun seurana pari päivää, jätti mulle auton tänne ja vei mun auton kotiin. Se on kuulema korjaatu jo!

Opinnäytetyöni aihe varmistui, ja olen alkanut jo vähän suunnitella sitä. Aihe vaikuttaa ainakin tässä vaiheessa ihan huipulta, ja odotan innolla pääseväni tositoimiin!

Joku oli taiteillut..

Salillakin olen nyt taas päässyt käymään, kolmen viikon takainen kuumeilu, ja sitä seurannut flussa ovat tiessään, jee! Eilen vaan vedin jalkani aika jumiin, ja tänään olen koko päivän vaappunut kuin ankka. Sattuu ihan liikaa, mut ei kipuu-ei hyötyy, vai miten ne sanoo.. Pitäs ehkä yrittää muistaa venytellä joskus. Nykyisin olen lähes yhtä notkea kuin rautakanki.

Sunnuntaina kävin hiihtämässä..

... ja tapasin poron.

Moottorikelkkasafaria käytiin kokeilemassa pari viikkoa sitten, oli ihan hauska kokemus, kun en ollut koskaan ennen ajanut. Aluksi pelotti kun ei oikein uskaltanut käyttää omaa painoa niin paljon apuna ohjauksessa, mutta loppua kohden parani ja pystyi jo nauttimaan vauhdin hurmasta!


Olen ollut aivan kauhistunut, huomatessani, että harjoitteluni puoliväli on jo parin viikon päässä! Eikä, ei voi olla! Kohtahan joudun täältä jo pois.. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisi ehkä alkaa etsiä kesäksi jotain töitä...

Voisin kyllä etsiä jo jotain pidempiaikaistakin, ihan oikeaa työtä, ja ruveta aikuiseksi...

-38 ja +38

Kylmin tähän asti täällä viettämistäni päivistä.! Ja samalla lämpimin, olen nimittäin kuumeessa. Tänään olisi ollut työpäivä, mutta enpä päässyt menemään, koska kuumetta on melkein 38. Ärsyttää suunnattomasti, koska tykkään tosta työstä, ja inhottava jättää työkaveri pulaan sunnuntaina.

Muutenkin päivä on ollut tosi huono. Eilen tulin tänne mökille viettämääkseni muutaman päivän täällä, ja jotta saan pyykit pestyä. No, heti kämpiltä lähtiessäni huomasin, että autoni on valuttanut keulasta jotain ruskeaa nestettä pihalle. Very nice. Nyt täytyy vain seurailla sitä ja viedä sitten taas huoltoon.. Koko tämän päivän olen oikeastaan miettinyt sitä ja stressannut asiasta. Täällä mökillä ollessa myös koti-ikävä nousee pintaan entistä kovemmin. Ollaan aina oltu täällä porukalla, joten on tosi outoa olla täällä yksin. Ja nyt vielä kipeänä ja muutenkin huonolla fiiliksellä..

Ei o helppoo, mutta jospa se tästä iloksi muuttuisi kun parannun ja pakkaset vähän (toivottavasti) lauhtuu jossain vaiheessa! Nyt pidetään peukutu pystyssä ettei autossa ole mitään vakavaa vikaa!!

AURINKO! Pieni vilaus auringosta eilen, tänään paistoi jo ainakin 15 minuuttia!

It's minus 38 degrees outside, and I'm inside suffering headache, flu and fever (+38). Feeling also little bit home sick and very stressed because it's something wrong with my car....

-33

Että silleen. 33 astetta pakkasta.. Alkaa jo multakin huumori loppua.

Yleensä sanon et kylmyys- se on pukeutumiskysymys. Mutta tää alkaa jo olla vähän liikaa. Ärsyttää kun ei pääse lenkille, ja autot paukahtelee ja saa aina jännittää että pääseekö autoon ovesta sisälle, vai pitääkö keksiä jotain jännittävämpiä reittejä ja käynnistyykö se auto ylipäänsä.

Ainut hyvä asia mikä pakkasessa on, on se että se tekee luonnosta älyttömän kauniin. Olen tässä jo useampana päivänä ihaillut pakkasen kuuraamia (öö, kuuraamia..? kuulostaa oudolta, ei varmaan oo ees mikään sana..) puita. On myös ihana aamulla kävellä töihin kun pakkanen (lumi siis..) narskuu jalkojen alla ja on ihanan kirpeä ilma jossa piristyy ja herää kunnolla.

Huomenna, lauantaina, on mun tän viikon ainut vapaapäivä, ja tottakai se on sit just se viikon kylmin päivä. Ei puhettakaan että vois lähtee laskee tai hiihtää. Mennään siis sit vain salille. Oon tosiaan nyt yrittänyt vähän aloittaa salilla käymistä, ja ainakin tähän mennessä oon tykännyt! Odottakaahan vaan millainen pumppis oon kohan täältä pois tulen. Jos tulen täältä pois siis.

Kivaa perjantai-iltaa! Mä lähen rankan viikon jälkeen nukkumaan!


Freezing at Levi! -33 degrees.. I usually say that it depends your clothes and attitude how cold you feel, but i think this is too much even for me... 

pakkasen puolella

Terkkuja hyytävän kylmältä Leviltä! Täällä on nyt kolmen viime päivän ajan ollut 20-30 astetta pakkasta. Aika jäätävää siis. Viileää on myös täällä minun kämpässäni, lattia on ihan jääkylmä, ikkunasta puhumattakaan..

Kyllä, se on jäätä. Sisäpuolella.

Viikonlopun sain nauttia vapaapäivistä, heti perjantai-iltana suunnattiinkin kämppiksen kanssa Hölmölään parille, oli mukavaa päästä välillä "ihmisten ilmoille"edes hetkeksi. Ja tosiaan kuten täällä asiaan kuuluu, menimme sinne toppahousuissa ja huppareissa. Täällä on niin ihanan rentoa kun baariinkin voit marssia suoraan vaikka laskettelukamoissa! 

Lauantaina lähdimmekin tunturiin uhmaamaan säätä. Laskettelemaan emme kuitenkaan uskaltautuneet kovan (28astetta) pakkasen ja hyytävän tuulen takia. Lähdimme siis metsään lumikenkäilemään. Eka kerta kun lajia kunnolla kokeilen, ja oli kyllä kivaa! 

Ihanaa maisemaa ja mäkistä luontoa.

Metsän keskellä ei ollut edes yhtään kylmä kun varusteet olivat asianmukaiset. Nenä oli oikeastaan ainut paikka mitä kunnolla paleli.

Oli kirkas päivä, ja tunturilta näki vaikka miten kauas! Aurinkokin vähän pilkisteli jo.

Illalla kävimme vielä pikkukävelyn lähitienoilla, ja silloin kyllä oli kylmä! Pakkasta oli yöllä kai 31 astetta..Tänään sitten olikin suunnitelmissa kaupassa käynti ja salille meno. Aamulla kävin 9 aikaa laittamassa auton lämmitykseen ja sitten muutaman tunnin siivoilin ja tuijottelin telkkaria. Eli pääasiassa makailin sohvalla.

12 aikaan lähdin sitten ulos ja autolle. Autoon sisälle yrittäessäni kohtasin ongelman, lukot kyllä aukesivat mutta ovi ei millään. Ei hirveästi uskaltanut kahvasta kiskoa, koska joskus pienenä mulla jäi auton oven kahva käteen kovalla pakkasella. Ovea auki yrittäessäni satuin vilkaisemaan kauemmas pihalle, ja näin siellä PORON. Koskaan en ole täällä talvella nähnyt poroa vapaana, koska yleensä omistajat pitävän ne aidassa, jotta niitä on helpompi ruokkia. Tämä kyseinen poro pääsi sitten todistamaan kun minä kiskon auton takakonttia auki (sekin oli jäässä, mutta sitä uskalsi kiskoa paremmin kun siitä ei kahva voi jäädä käteen :D) ja kömmin takakontin kautta autoon sisälle. Sisäkautta (potkaisemalla) sain sitten kuskin ovenkin auki ja auton jopa käyntiin. Teki kyllä mieli hurrata kun auton sai käyntiin, pelkäsin jo ettei se käynnisty näin kovalla pakkasella. 

Seuraava ongelma auton kanssa tulikin sitten melkein samantien eteen. Lumiharjani jääraappa halkesi pakkasessa. Tästäkin selvittiin ja pääsin Kittilään. Totesin että voisi tankata auton nyt samantien kun on huoltoasema vieressä. Tankin luukkupa ei auennut. Teki mieli kirota ja pahasti. Onneksi joku ystävällinen mies sitten avusti minua sen luukun auki saamisessa. 

Että terkkuja vaan sinne jonnekkin että vähempikin pakkanen riittäisi! 10 astetta vielä menisi. :)

Greetings from freezing Levi. We have -27degrees at the moment! I hope it would get little bit warmer soon..Yesterday it was -28 and I was snowshoeing at Levi fell. Saw some amazing views, it's so beautifull nature here!