tiistai 27. elokuuta 2013
home sweet home
Nyt on viikko kotona oloa takana, ja tuntuu kyllä aika oudolta.. Mutta pikkuhiljaa tässä alkaa palata entisiin rutiineihin.
Viikon aikana on kerennyt tapahtua vaikka mitä!
Viime maanantai-iltana siis oltiin kotona ja tiistaina menin jo aamupäivästä kouluun. Tiistaina kävin myös entisellä työpaikallani ilmoittamassa, että olen käytettävissä. Toivottavasti saisin edes välillä vuoroja!
Keskiviikkona ja torstaina taisin vaan olla kotona ja käydä lenkillä. Perjantaina kävin hammaslääkärissä, juurihoidossa. Ei kovin kivaa.
Lauantaina kävin aamupäivästä tallilla, harjailemassa neiti R:ää. On se vaan niin nätti ja ihana! Harmi että alkaa silläkin jo ikä painaa ja vaivoja tulla. Illalla meninkin kaupunkiin, ja meillä oli kunnon tyttöjen ilta! Parasta. Pyörähdettiin myös yöelämässä, oli aika kivaa pitkästä aikaa. Ja autolla kotiin ajellessa näin kettupariskunnan tietä ylittämässä, hih.
Sunnuntaina lenkkeilin ja aloitin markkinointioikeuden raportin kirjoittamista. Eilen sain sitten raportin palautettua, ei ollutkaan kuin 101 päivää myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? ;)
Eilen sain myös avaimet asuntoon, jossa tulen syksyn asustelemaan. Aika järkytys. Asunto on SOTKUINEN. Hirveästi pölypalloja lattialla ja joka puolella, ei oo imuri tainnut olla paras kaveri. Keittiö oli kamalassa kunnossa, ruokaroiskeita ja rasvaroiskeita jokapuolella. YÄK. Sisustus on myös hmm, mielenkiintoinen.. Menee siis pari päivää kuuratessa ja jynssätessä asuntoa ennenkuin sinne uskallan muuttaa. :D
Kuvia tulee ja ruotsijuttuja kirjoittelen vielä tässä kohan kerkeän, mutta sitten luultavasti palaan blogille vasta Levillä! Mun elämässä ei täällä tapahdu oikeastaan mitään mielenkiintoista mistä jaksaisin kirjoitella :D
sunnuntai 18. elokuuta 2013
den sista dagen
Noni, se oli siinä. Det var det.
Torstaina olin viimeksi töissä, ja se oli sitten viimeinen vuoroni siellä. Koko viikonlopun odottelin että joku soittaisi minut töihin, mutta niin ei käynyt, ja olen nyt sitten ollut aika tyhjänpanttina kolme päivää tässä. Pakannut ja siivonnut olen toki (vähän, todella vähän) ja tänään pesin työvaatteet viimeistä kertaa.
Illalla äiti soitti ja päätettiin sitten yhdessä, että huomenna kotiudun. Siellä on nyt sitten isäpuolellani todella aikainen herätys, ja täällä päässä minulla paniikki, että ehdin pakata kaiken huomisaamuun klo 11 mennessä. Hän on täällä noin klo 11 ja sitten pakataan autot, ja teen viimeiset siivoukset täällä ja sitten kotia kohti! <3
Jossain välissä huomenna käyn myös heittämässä työvaatteet ja "avaimen" työpaikalle ja kaupassa pitää käydä vielä viimeiset hamstraukset Sverigen herkuista, ja sitten onkin minun kesä ohi.
Mulla on hirveesti juttuja kirjotettavana Ruotsista, kaikkee mitä oon huomannut täällä ollessani, mut sen aika on vähän myöhemmin, nyt on liian kiire pakata. Nytkin tässä naputtelen, vaikka pitäisi toimia. Mutta, tiedättehän minut, laiskiainen mikä laiskiainen ;) Tai ei se kerrottava periaatteessa oo vaan Ruotsista kai, vaan ihmisistä jotka asuu täällä, Suomen rajalla tai Ruotsin rajalla. Se täytyy kumminkin sanoa, että olen aivan rakastunut tähän länsirajaamme, ja länsinaapuriimme. Sen tiedän, että joskus tänne palaan!
Olen kokenut ja uskaltanut tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut itsestäni niin paljon. Olen vahvempi kuin koskaan. Tai ainakin uskon olevani..
Tähän on hyvä lopettaa!
Vi ses!
![]() |
Torstaina oli syksy. Aika syksyinen on myös minun mieleni. |
Torstaina olin viimeksi töissä, ja se oli sitten viimeinen vuoroni siellä. Koko viikonlopun odottelin että joku soittaisi minut töihin, mutta niin ei käynyt, ja olen nyt sitten ollut aika tyhjänpanttina kolme päivää tässä. Pakannut ja siivonnut olen toki (vähän, todella vähän) ja tänään pesin työvaatteet viimeistä kertaa.
Illalla äiti soitti ja päätettiin sitten yhdessä, että huomenna kotiudun. Siellä on nyt sitten isäpuolellani todella aikainen herätys, ja täällä päässä minulla paniikki, että ehdin pakata kaiken huomisaamuun klo 11 mennessä. Hän on täällä noin klo 11 ja sitten pakataan autot, ja teen viimeiset siivoukset täällä ja sitten kotia kohti! <3
Jossain välissä huomenna käyn myös heittämässä työvaatteet ja "avaimen" työpaikalle ja kaupassa pitää käydä vielä viimeiset hamstraukset Sverigen herkuista, ja sitten onkin minun kesä ohi.
![]() | ||
Rakastan tätä porttia. Sitoo Suomen ja Ruotsin yhteen. Rakastuin tähän jo keväisellä käynnillämme täällä. Aivan mahtava idea. |
Mulla on hirveesti juttuja kirjotettavana Ruotsista, kaikkee mitä oon huomannut täällä ollessani, mut sen aika on vähän myöhemmin, nyt on liian kiire pakata. Nytkin tässä naputtelen, vaikka pitäisi toimia. Mutta, tiedättehän minut, laiskiainen mikä laiskiainen ;) Tai ei se kerrottava periaatteessa oo vaan Ruotsista kai, vaan ihmisistä jotka asuu täällä, Suomen rajalla tai Ruotsin rajalla. Se täytyy kumminkin sanoa, että olen aivan rakastunut tähän länsirajaamme, ja länsinaapuriimme. Sen tiedän, että joskus tänne palaan!
Olen kokenut ja uskaltanut tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut itsestäni niin paljon. Olen vahvempi kuin koskaan. Tai ainakin uskon olevani..
Tähän on hyvä lopettaa!
Vi ses!
![]() | |
keskiviikko 14. elokuuta 2013
nimi
Blogia perustaessani mietin pitkään mikä sen nimeksi tulisi. Nimen piti olla jotenkin merkityksellinen minulle itselleni. Kuvata minua itseäni jollain tavalla.
Yht äkkiä mieleeni tuli eräs biisi, jota kuunneltiin paljon kämppikseni toimesta silloin kun olin Saksassa. Silloin tiesin, minkä nimen antaisin blogilleni.
Biisi on tämä:
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Elämä on aika ihana. Varsinkin kun ei koskaan anna periksi, ja taistelee itselleen sen, mitä eniten haluaa.
Tän biisin sanoma ei ehkä ole ihan se, mitä juuri tuo kertosäe mieleeni tuo, mutta ei sillä väliä. Minulle tärkeintä tässä on juuri tuo kertosäe, ei saa antaa periksi.
Äiti aina sanoo että olen jääräpäinen ja todellakin horoskooppini mukaisesti härkä. En anna periksi. Voin kuitenkin väittää että se ei ole huono asia. Minulle on tärkeää, että saavutan elämässäni jotain, teen haaveeni todeksi ja elän unelmaani ja saavutan tavoitteeni. Juuri siksi on tärkeää ettei koskaan anna periksi.
Jos tällä elämänkokemuksellani saisin antaa elämänohjeen jollekin, niin sanoisin : Elä koskaan anna periksi, aina kaikessa on jotain hyvää!
Never give up!
Yht äkkiä mieleeni tuli eräs biisi, jota kuunneltiin paljon kämppikseni toimesta silloin kun olin Saksassa. Silloin tiesin, minkä nimen antaisin blogilleni.
Biisi on tämä:
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Elämä on aika ihana. Varsinkin kun ei koskaan anna periksi, ja taistelee itselleen sen, mitä eniten haluaa.
Tän biisin sanoma ei ehkä ole ihan se, mitä juuri tuo kertosäe mieleeni tuo, mutta ei sillä väliä. Minulle tärkeintä tässä on juuri tuo kertosäe, ei saa antaa periksi.
Äiti aina sanoo että olen jääräpäinen ja todellakin horoskooppini mukaisesti härkä. En anna periksi. Voin kuitenkin väittää että se ei ole huono asia. Minulle on tärkeää, että saavutan elämässäni jotain, teen haaveeni todeksi ja elän unelmaani ja saavutan tavoitteeni. Juuri siksi on tärkeää ettei koskaan anna periksi.
Jos tällä elämänkokemuksellani saisin antaa elämänohjeen jollekin, niin sanoisin : Elä koskaan anna periksi, aina kaikessa on jotain hyvää!
Never give up!
tiistai 13. elokuuta 2013
viimeisiä viedään!
Viimeisiä päiviä viedään! Huomenna on viimeinen työpäivä jonka tiedän, siitä eteenpäin on epävarmaa. Sunnuntaihin asti olen luvannut olla jos tarvetta on. Maanantain sitten siivoan ja pakkaan, ja tiistaina iltapäivällä alkaa matka kotiin!
Isäpuoleni tulee tänne tiistaina, avustamaan tavaroiden kanssa, ottamaan lamput pois katosta, ja ennenkaikkea tuo toisen auton tavaroilleni. Niitä on nimittäin kesän aikana vähän kertynyt, hups. :D
En voi sanoin kuvata, kuinka paljon minulle merkitsee se, että hän tulee tänne avuksi. Hän ajaa yhden päivän aikana noin 1200km, vain jotta saamme minun tavarat kotiin. Todella suuri uhraus mielestäni. Hänellä olisi varmasti omiakin hommia mitä haluaisi tehdä, mutta uhraa koko päivän minulle, vaimonsa tyttärelle joka ei itse saa tuotua kaikkea kotiin paikasta, johon päätyi hetken päähänpistosta. Mulla on aivan ihana perhe <3
Aivan kamalaa (kai, mun mielestä ei tunnu juuri miltään) sanoa että en omaa isääni ajattele kovinkaan paljoa. Hän on ollut elämästäni poissa niin monta tärkeää vuotta, ja nyt
Aina jos on joku miehistä ajattelukykyä vaativa ongelma, soitan isäpuolelleni. Jos häntä en saa puhelimella kiinni, soitan äidille ja tenttaan miksi minulle ei vastata :D Ja niin, mun piti jaaritella mun viimeisistä päivistä, eikä ruveta ihan näin syvälliseksi..
Viikonlopun tein töitä, 9 tunnin päivät joka päivä, olin aika loppu. Eilen olin vapaalla ja kävin vähän Ikealla ostoksilla syksyä varten! Uudet lakanat ja ihana pyyhe, meikkilaukku ja keittiöpyyhe piristykseksi. Ja tietenkin karkkia ja suklaata!
Iltapäivällä kävin myös tallilla. Heponen oli taas niin täydellinen. Tekee lähtemisestä entistä vaikeampaa kun toinen on niin huippuihana! Olisimpa jo valmistunut ja olisipa vakituinen työpaikka. Tietäisin mihin sijoittaisin! Syötin tammalle paljon herkkuja ja taputtelin paljon. Eron hetki ei ollut niin kamala (kuin saksasta lähtiessä ja Trumanista erotessa) koska tiedän, että tapaamme vielä joskus!
Nyt pitäisi sitten alkaa järjestellä asioita syksyksi ja talveksi. Levillä mun täytyy tehdä töitä jonkin verran jotta pärjään taloudellisesti, täytyy siis alkaa etsiä niitä. Myös Joensuussa olisi hyvä tehdä jotain työtä aina välillä, joten senkin asian eteen pitäisi tehdä jotain.
Aika sekametelisoppaa taas, mutta sellaista se mun elämä taitaa aika pitkälti nyt ollakin!
Hejdå!
PS. Päivän numero 121!
tiistai 6. elokuuta 2013
2 ja 2
2 kuukautta sitten, 6.6, tulin tänne. 2 viikon päästä, 21.8 lähden kotiin. Hurjan nopeasti on mennyt kesä!
Sommarschemaa mulla on jäljellä 4 päivää! Tämän viikon loppuun asti. Yhden lisäviikon olen vielä luvannut tehdä, koska mikään ei minua vaadi kotiin.
Toisaalta haluaisin kyllä häipyä kotiin jo tämän viikon jälkeen, ei tarvitsisi välttämättä hyvästellä ketään, koska inhoan hyvästejä! Mikään ei tietenkään ole lopullista, mutta silti. Olen huono hyvästelemään ja inhoan sitä. Luulis, että fiksuna ihmisenä en sit järkkäilis itteäni koko ajan semmoisiin tilanteisiin että joudun hyvästelemään, mutta ei siltä näytä... :D
Koti-ikävä on jo kova, ja ihana päästä näkemään kavereita! Ennen kotiinlähtöä on kumminkin vielä paljon tehtävää! Töitä, pakkausta, siivoamista, asioiden järjestelyä, kaikki kaupat pitää kiertää jotta saan uusia lemppariherkkujani mukaan täältä, ne koulujutut....
Ootan jo innolla syksyä ja koulun alkuakin! Viimeinen syksy koulussa ja Joensuussa (toivottavasti ainakin)!
Vi ses!
Sommarschemaa mulla on jäljellä 4 päivää! Tämän viikon loppuun asti. Yhden lisäviikon olen vielä luvannut tehdä, koska mikään ei minua vaadi kotiin.
Toisaalta haluaisin kyllä häipyä kotiin jo tämän viikon jälkeen, ei tarvitsisi välttämättä hyvästellä ketään, koska inhoan hyvästejä! Mikään ei tietenkään ole lopullista, mutta silti. Olen huono hyvästelemään ja inhoan sitä. Luulis, että fiksuna ihmisenä en sit järkkäilis itteäni koko ajan semmoisiin tilanteisiin että joudun hyvästelemään, mutta ei siltä näytä... :D
Koti-ikävä on jo kova, ja ihana päästä näkemään kavereita! Ennen kotiinlähtöä on kumminkin vielä paljon tehtävää! Töitä, pakkausta, siivoamista, asioiden järjestelyä, kaikki kaupat pitää kiertää jotta saan uusia lemppariherkkujani mukaan täältä, ne koulujutut....
Ootan jo innolla syksyä ja koulun alkuakin! Viimeinen syksy koulussa ja Joensuussa (toivottavasti ainakin)!
Vi ses!
maanantai 5. elokuuta 2013
otsikko
Viime viikko oli aikalailla rankka. Oli 6 työpäivän putki, ja huhhuh mitä päiviä! Maanantai-torstai oli aivan hurjaa vilinää. Tiistai taisi olla pahin, olin ravintolassa kassalla ja jonoa oli koko ajan 11-19 välisenä aikana. Ja 11.30-17 välisenä aikana vielä kaksi PITKÄÄ jonoa. Ihmiset oikeesti jonotti jopa 20 minuuttia, ei minusta vain olisi siihen :D
Lauantain, sunnuntain ja tämän maanantain nyt olen ollut vapaalla ja vain rentoutunut! Lauantaina kävin Kalixissa, n. 50kilometrin päässä olevassa pikkukaupungissa. Siellä ei ollut oikeastaan mitään. Kiertelin vähän ja kävin syömässä, tulin takaisin HaparandaTornioon kaupoille. :D
Ruotsin puolella ajaessani totesin, että siellä rajoitukset on ihan outoja (suomalaisiin nopeusrajoituksiin tottuneena siis). Tuolla matkalla oli 70, 90 ja 110 rajoituksia. Vastaavat Suomen 60,80 ja 100 rajoituksia suurinpiirtein. Jotenkin tuntui hassulta siis pitää nopeus tasaisesti vaikka 90, kun Suomen teillä moisiin ei yleensä törmää.
Ja luonnollisesti piti sitten ajaessa kuvata nuo nopeusrajoituskyltit.. :D
Lauantai-iltana lähdin sitten pyörälenkille vielä joskus kahdeksan jälkeen.
Päivällä oli ollut aika lämmin, niin olin aika kevyessä vaatetuksessa lähdössä, mutta onneksi älysin vähän vilkaista, että kuinka lämmintä on. Oli +15. Ihan hyvä oli että takin puin päälle, olisi tullut vilu ilman sitä..
Sunnuntaina kävinkin aamusta jo tallilla. Heppa oli niiin kiva, ihan mahtava :) Tykkään siitä kerta kerralla enemmän, ja harmittaa jo nyt kun joudun jättämään sen pian!
Sunnuntaina iltapäivällä kummini tulivat käymään tässä, kun olivat kesälomareissullaan ohi menossa! Oli mukava rupatella pitkästä aikaa, ollaan viimeksi nähty varmaan mun ylioppilasjuhlissa 3 vuotta sitten!
Tänään aamulla olin sitten kaikessa rauhassa heräilemässä ja syömässä aamupalaa,kun puhelin soi. Näytössä luki "Yksityinen numero" ja arvasin että Ruotsin puoleltahan se on puhelu tulossa Ikealta. Oikeassa olin, töihin olisi pitänyt mennä. Sanoin. ettei tänään käy( sovittuja menoja. mm. itseni kanssa sovin että pitää shoppailla ja tallilla käydä), mutta huomenna voin tulla. Muutaman tunnin päästä tuli sitten tieto huomisesta työvuorosta. Minulla olisi siis huominenkin ollut vapaa, mutta ihan turhaan pidän 4 vapaapäivää täällä nyt, kun voin ansaitakin :D Viime viikolla jo yhdelle pomoista sanoin, että tiistaina tulen töihin jos tarvitsee!
Ja niin.. Perjantaina yksi pomo (sen verran iso jehu, ettei tiedä kuka mä oon ja mistä tuun?!?!?) kysyi multa että tahdonko viikonlopputöitä syksylle!! :) "Hieman" (eli ihanperkeleesti tosi paljon) harmittaa etten voi ottaa niitä vastaan. Mutta jospa ensi kesänä sitten... Ensi kesästä en tiedä mistä sitä itseni löydän sitten! ;) Elämä on seikkailu!
Nyt sitten unille, ja voimia keräämään huomista (kevyttä) 11-2030 työpäivää varten...
Vi hörs!
PS. Kympit paukkuu! 129
Lauantain, sunnuntain ja tämän maanantain nyt olen ollut vapaalla ja vain rentoutunut! Lauantaina kävin Kalixissa, n. 50kilometrin päässä olevassa pikkukaupungissa. Siellä ei ollut oikeastaan mitään. Kiertelin vähän ja kävin syömässä, tulin takaisin HaparandaTornioon kaupoille. :D
Ruotsin puolella ajaessani totesin, että siellä rajoitukset on ihan outoja (suomalaisiin nopeusrajoituksiin tottuneena siis). Tuolla matkalla oli 70, 90 ja 110 rajoituksia. Vastaavat Suomen 60,80 ja 100 rajoituksia suurinpiirtein. Jotenkin tuntui hassulta siis pitää nopeus tasaisesti vaikka 90, kun Suomen teillä moisiin ei yleensä törmää.
Ja luonnollisesti piti sitten ajaessa kuvata nuo nopeusrajoituskyltit.. :D
Lauantai-iltana lähdin sitten pyörälenkille vielä joskus kahdeksan jälkeen.
Päivällä oli ollut aika lämmin, niin olin aika kevyessä vaatetuksessa lähdössä, mutta onneksi älysin vähän vilkaista, että kuinka lämmintä on. Oli +15. Ihan hyvä oli että takin puin päälle, olisi tullut vilu ilman sitä..
Sunnuntaina kävinkin aamusta jo tallilla. Heppa oli niiin kiva, ihan mahtava :) Tykkään siitä kerta kerralla enemmän, ja harmittaa jo nyt kun joudun jättämään sen pian!
![]() | |
Hönö <3 |
Sunnuntaina iltapäivällä kummini tulivat käymään tässä, kun olivat kesälomareissullaan ohi menossa! Oli mukava rupatella pitkästä aikaa, ollaan viimeksi nähty varmaan mun ylioppilasjuhlissa 3 vuotta sitten!
Tänään aamulla olin sitten kaikessa rauhassa heräilemässä ja syömässä aamupalaa,kun puhelin soi. Näytössä luki "Yksityinen numero" ja arvasin että Ruotsin puoleltahan se on puhelu tulossa Ikealta. Oikeassa olin, töihin olisi pitänyt mennä. Sanoin. ettei tänään käy( sovittuja menoja. mm. itseni kanssa sovin että pitää shoppailla ja tallilla käydä), mutta huomenna voin tulla. Muutaman tunnin päästä tuli sitten tieto huomisesta työvuorosta. Minulla olisi siis huominenkin ollut vapaa, mutta ihan turhaan pidän 4 vapaapäivää täällä nyt, kun voin ansaitakin :D Viime viikolla jo yhdelle pomoista sanoin, että tiistaina tulen töihin jos tarvitsee!
Ja niin.. Perjantaina yksi pomo (sen verran iso jehu, ettei tiedä kuka mä oon ja mistä tuun?!?!?) kysyi multa että tahdonko viikonlopputöitä syksylle!! :) "Hieman" (eli ihan
Nyt sitten unille, ja voimia keräämään huomista (kevyttä) 11-2030 työpäivää varten...
Vi hörs!
PS. Kympit paukkuu! 129
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)