viimeisiä viedään!

Viimeisiä päiviä viedään! Huomenna on viimeinen työpäivä jonka tiedän, siitä eteenpäin on epävarmaa. Sunnuntaihin asti olen luvannut olla jos tarvetta on. Maanantain sitten siivoan ja pakkaan, ja tiistaina iltapäivällä alkaa matka kotiin!

Isäpuoleni tulee tänne tiistaina, avustamaan tavaroiden kanssa, ottamaan lamput pois katosta, ja ennenkaikkea tuo toisen auton tavaroilleni. Niitä on nimittäin kesän aikana vähän kertynyt, hups. :D
En voi sanoin kuvata, kuinka paljon minulle merkitsee se, että hän tulee tänne avuksi. Hän ajaa yhden päivän aikana noin 1200km, vain jotta saamme minun tavarat kotiin. Todella suuri uhraus mielestäni. Hänellä olisi varmasti omiakin hommia mitä haluaisi tehdä, mutta uhraa koko päivän minulle, vaimonsa tyttärelle joka ei itse saa tuotua kaikkea kotiin paikasta, johon päätyi hetken päähänpistosta. Mulla on aivan ihana perhe <3
Aivan kamalaa (kai, mun mielestä ei tunnu juuri miltään) sanoa että en omaa isääni ajattele kovinkaan paljoa. Hän on ollut elämästäni poissa niin monta tärkeää vuotta, ja nyt aikuisemmalla ja fiksummalla iällä pahimpien teinivuosien ollessa takanapäin kun ehkä ymmärtäisi läheisten arvon, on isän kanssa lähentyminen jo myöhäistä. Liian monta vuotta on tuhlattu.
Aina jos on joku miehistä ajattelukykyä vaativa ongelma, soitan isäpuolelleni. Jos häntä en saa puhelimella kiinni, soitan äidille ja tenttaan miksi minulle ei vastata :D Ja niin, mun piti jaaritella mun viimeisistä päivistä, eikä ruveta ihan näin syvälliseksi..

Viikonlopun tein töitä, 9 tunnin päivät joka päivä, olin aika loppu. Eilen olin vapaalla ja kävin vähän Ikealla ostoksilla syksyä varten! Uudet lakanat ja ihana pyyhe, meikkilaukku ja keittiöpyyhe piristykseksi. Ja tietenkin karkkia ja suklaata!

Iltapäivällä kävin myös tallilla. Heponen oli taas niin täydellinen. Tekee lähtemisestä entistä vaikeampaa kun toinen on niin huippuihana! Olisimpa jo valmistunut ja olisipa vakituinen työpaikka. Tietäisin mihin sijoittaisin! Syötin tammalle paljon herkkuja ja taputtelin paljon. Eron hetki ei ollut niin kamala (kuin saksasta lähtiessä ja Trumanista erotessa) koska tiedän, että tapaamme vielä joskus!

Nyt pitäisi sitten alkaa järjestellä asioita syksyksi ja talveksi. Levillä mun täytyy tehdä töitä jonkin verran jotta pärjään taloudellisesti, täytyy siis alkaa etsiä niitä. Myös Joensuussa olisi hyvä tehdä jotain työtä aina välillä, joten senkin asian eteen pitäisi tehdä jotain.

Aika sekametelisoppaa taas, mutta sellaista se mun elämä taitaa aika pitkälti nyt ollakin!


Hejdå!


PS. Päivän numero 121!