Missä talvi, lumi ja pakkaset?

Siis ihan järkyttävä keli! Täällä on satanut nyt 5 vuorokauden ajan vuorotellen vettä, lunta ja räntää. Välillä lämpötila on tipahtanut pari astetta pakkasen puolelle, ja senhän voi arvata mitä tästä seuraa. Kammottavan liukasta!

Kävin tänä aamuna ennen töitä lenkillä, meni 45 minuuttia, kun aiemmin tohon lenkkiin mulla on mennyt reilu puoli tuntia. Oli niin liukasta että oli pakko varoa jokaista askeltaan!

Lenkkeile siinä sitten kun tien pinta on peilijäässä. Hiekkaakin oli niin vähän, ja se oli ajettu liian myöhään, liikkui vaan siinä pinnalla. Selvisin kuitenkin hengissä lenkiltä, ja päätin sitten että menen autolla töihin, ja töiden jälkeen ajan Kittilään kauppaan. Illalla, pimeässä, liukkaalla ja vesisateessa, olipa tosi kiva ajella.. Mitään ei nähnyt, vastaantulevien autojen valoista, ja tien aurausmerkeistä sai päätellä onko suurinpiirtein oikealla kaistalla, hirveen turvallista hei.

Sain koluta Kittilässä S-marketin, ja kaksi huoltoasemaa läpi ennen kun sain korvatulppia. Ne ovat nimittäin hyvin tarpeelliset jos aion täällä nukkua joskus. Kämppikset (joista toista en ole muuten edes tavannut) tekee ravintoladuunia, eli ne on töissä illat ja yöt ja tulee aina joskus kello 02 ja 05 välillä töistä. Koska mun huone on ulko-oven vieressä, herään luonnollisesti joka kerta kun joku tulee tänne. Hyvin pieneltä ja kämäisen näköiseltä Shelliltä sitten löysin korvatulpat, ja meinasin kyllä tiputtaa silmäni ja korvani kun kuulin kuinka paljon ne maksaa. 2 euroa pari..Mutta kyllä mun yöunet on sen arvoiset!

Tänään oli töissä ihan hullu päivä! En kerinnyt pitää yhtään taukoa, ja vessaankin sai juosta asiakkaiden välissä ihan pikapikaa. Oli pakko laskea pieni valkoinen valhe asiakkaalle ja sanoa että täytyy käydä tarkistamassa yksi juttu toisella puolella, että pääsin vessaan. Ovella olevassa kävijälaskurissa luku ylitti 500, joten aika hyvin viidessä tunnissa!

Sain tänään myös kehuja töissä, että olen kehittynyt viikossa hurjan paljon, ja että minusta on jo ihan oikeasti hyötyä, jee! Tuli niin hyvä mieli tuosta, vaikka olinkin nälkäkuoleman partaalla työpäivän päätteeksi.

Minä ihan ite!

Tuntuu tuo huono keli ja etenkin vesisade ja pilvisyys ärsyttävän myös turisteja, kun ei voi nähdä northern lightseja.. Kuinkakohan monelle ihmiselle tänäänkin selitin, että olen pahoillani, mutta pilvisellä kelillä niitä ei vaan näy..

Talvi, tule takaisin tänne! Tää tän hetkinen keli ei oo mistään kotoisin!

Winter, we miss you badly! 

ajatuksia elämästä tänään

Mulla oli ihana viikko, porukoiden kanssa oltiin vaan rennosti ja vietettiin joulua. Syötiin hyvin ja oltiin vaan. Eilen illalla koitti kuitenkin eron hetki, porukat olivat tänä aamuna lähdössä ajamaan kotiinpäin, ja minulla oli työpäivä tänään. Lähdin jo illalla mökiltä tänne kämpilleni, koska tiesin että eron hetki on minulle hankala.

Voin ihan oikeasti myöntää, että itkin kun lähdin mökiltä ajamaan. Itkin myös illalla yksin täällä kämpilläni. Ja tänään illalla kun äiti ilmoitti että he ovat kotona. Minäkin haluaisin olla siellä. Tiedän, että tämä ahdistus menee ohi parissa päivässä. Yksin jätetyksi tuleminen on paljon pahempaa kun yksin lähteminen.

Äiti on mulle hurjan tärkeä, ja ajatus siitä, että näemme seuraavan kerran ehkä vasta huhtikuun loppupuolella, on musertava. Koen olevani täällä todella yksin, ilman turvaverkkoa. Kotona ollessani pystyin aina soittamaan äidille tai isäpuolelle hädän hetkellä, ja jos todella apua tarvitsin, se yleensä saapui tunnissa. Ja jos koti-ikävä iski, oli koti ja vanhemmat puolentunnin matkan päässä. Nyt onkin toinen juttu kun välimatkaa on yli 700 kilometriä. Sitä ei noin vaan lähdetäkään ajamaan. Suurin huolenaiheistani on tällä hetkellä autoni, siihen on tulossa aika iso remppa, ja mua pelottaa että se hajoaa ennen kuin saan sen remonttiin asti hoidettua.

Lauantaina katsottiin telkkarista Hjalliksen talk showta, siinä puhuttiin rohkeudesta. Se sai minut miettimään omaa rohkeuttani. Monet ihmiset, joille puhuin keväällä Tornioon lähtemisestä, ja nyt syksymmällä Leville lähtemisestä, sanoivat että olen hurjan rohkea lähtiessäni täysin yksin kauas, vieraalle paikkakunnalle töihin. Ihan kuten Hjalliksen vieraatkin, en itse usko olevani rohkea. Pikemminkin pelkään hurjasti. Pelkään sitä, että kadun myöhemmin jos jätän jonkun tilaisuuteni käyttämättä. Pelkään että kadun sitä että en ole katsonut kaikkia kortteja. Katumuksen pelko on se, joka ajaa minut kokeilemaan monia juttuja. Olen saanut upeita mahdollisuuksia ja haluan käyttää ne, etten joudu sitten kymmenen vuoden päästä miettimään "jos olisin tehnyt niin, voisin tehdä nyt niin ja näin"

Tähän väliin pikku kevennys. Sain töistä paketin After Eighteja. Meinasin jo heti töistä päästyäni avata paketin, mutta teinkin jotain muuta, ja avasin vasta yli kahdeksan.. ;D Ja kukaan ei tajunnu mikä idea tässä jutussa oli, mut ihan sama.


Takaisin asiaan siis. Pelkään siis katumista. Pelkään siis myös sitä, että jollekin läheiselle ihmiselle sattuu jotain, enkä minä ole sitten siellä tukemassa, vaan olen täällä kaukana. Olen järkeillyt asian kuitenkin niin, että nykyaikana kun ihmiset muuttavat niin paljon maasta ja kaupungista toiseen, niin koskaan ei voi olla niin, että kaikki rakkaimmat ihmiset olisivat edes saman läänin sisällä. Ei ole sama olla 700 kilometrin päässä, kuin 30 kilometrin päässä, mutta kyllä täältäkin nopeasti pääsisi rakkaitten ihmisten luo jos oikeasti olisi ihan pakko. Ja aina voi soittaa ja skypettää kun ikävä iskee.

En voi uskoa, et tänään on muka perjantai-ilta. Täällä mä vaan istun yksin kämpillä koneella, syön after eighteja ja mietin, kuinka rohkea en ole, ja kuinka kovasti haluaisin nyt olla kotona porukoiden kanssa. Porukoista  ja kavereista on tullut minulle nyt tämän vuoden aikana vain entistä tärkeämpiä, kun ollaan oltu erossa niin paljon. Mutta itse olen kaikkia "seikkailujani" halunnut, ja niiden haittapuolet vaan täytyy kestää!


Harjoittelupaikassani viihdyn kyllä todella hyvin, ja tykkään tuosta työstä mitä nyt olen päässyt tekemään. Että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! Nyt kuivaan kyyneleet ja pakotan itseni hymyilemään katsomalla hauskoja kotivideoita!


ps. oon vetistellyt tässä koko illan, eikä oo ripsarit levinneet yhtään! Oon siis vihdoin löytänyt itkun(iskun)kestävän ripsarin..!

Joulu, jul, Christmas, Weihnacht

 Merry Christmas! God Jul! Frohe Weihnachten! Feliz Navidad!Oikein hyvää joulua siis kaikille!

Täällä ollaan oikein jouluisissa tunnelmissa perheen kesken! Sääkin on jouluinen, toisin kuin ilmeisesti eteläisemmässä Suomessa. Ihanaa, että on lunta, mulle lumi on se joka tekee talven ja joulun, musta joulu olisi kamala pettymys.

Oltiin sovittu perheen kanssa, että mitään lahjoja ei jaeta. Aikuisia kuitenkin ollaan, ja vasta oltiin siellä Espanjassakin ja onhan tässä nyt ollut kaikkea, mulla tänne muutto ja auton öljyn vaihdot yms. Silti sain pari pakettia, villasukkia, lapaset ja Pikku Myy heijastimen. Tulevat kaikki tarpeeseen, täällä pimeässä ja kylmässä Suomen lapissa. :)

Katsottiin tossa äsken telkkarista Joulutarina-elokuva, ja se on kyllä maailman ihanin jouluelokuva. Niin koskettava ja suloinen tarina! Ulkokuvaukset vielä tehty täällä Levillä.


Wonderfull white Christmas here in Lapland, Levi with my family!  

Spain, Playa del Ingles

Tosiaan, oltiin perheen kanssa joulukuun alkupuolella lomalla Espanjassa, äidin merkkipäivän kunniaksi.
Paikkana oli Playa del Ingles, perus suomalaisjunttien turistimesta Canarialla. Fiilikset nyt loman jälkeen on aika kaksijakoiset. Oli ihanaa olla auringossa ja lämmössä, ja päästä hetkeksi eroon Suomen pimeydestä ja kylmyydestä. Paikkana en kyllä Inglesistä oikeastaan tykännyt. Liikaa turisteja. En tykkää tommoisista täyteen tupatuista turistimestoista.. Sanoo hän joka muutti talveksi Suomen pahimpaan talvisesongin turistirysään, että niiiin..

Innokkaana menossa!

Hotellikaan ei juuri minua miellyttänyt. Oltiin varattu bungalow, ja odotukset oli korkealla. No, huoneisto oli likainen. Lattiaan jäi about jalat kiinni ja mun sängyssä oli PÖLYÄ. Ekana iltana löysin myös lakanoistani purkan ja hiuksia.. Ällötti.

Muuten meininki oli ihan jees, hotelli oli suht lähellä rantaa. Parin sadan metrin päässä oli myös iso ostoskeskus, missä oli ihan kaikkea. Siitä tykkäsin, yllättäen..

Inglesin ranta on kilometrien mittainen, ja se on kyllä aivan ihana. Yhtenä päivänä käveltiin rantaa pitkin seuraavaan "kylään", turistikeskittymään, mikä lie. Matkaa tuli yhteen suuntaan n. reilu 5kilometriä. Suurimman osan matkasta kävelin vedessä, kyllä tuntui jaloissa seuraavana päivänä.  Yhtenä aamuna kävin myös aamulenkillä rannassa, vedenrajassa, ihan niin kuin olin jo pitkään haaveillut. Kaksi alimmaista kuvaa tossa yläpuolella on siltä reissulta. Aurinko nousemassa, lämmintä noin 20astetta, täydellinen lenkkeilykeli!

  

Loman ehdottomasti hauskin aktiviteetti näkyy yllä! Tuo tunne oli niin hauska, kutitti. Pahoittelen, jos jotkut järkyttyvät tälläisistä paljastelukuvista, on meinaan aika rumat nuo mun jalat..

 Löysin itelleni koiran! Tää oli siis ihan valtava, varmaan yli metrin korkunen, Spar-kaupan maskotti. Jotkut pikkulapset kiipeili sen selkään, ja vanhemmat otti kuvia, teki kyllä mieli itekin kiivetä ikuistamaan itsensä tälläisen pedon kanssa.. Mut en sit kuitenkaan kehdannut..

 

Löysin myös banaanipuun! En oo ikinä ennen nähnyt tälläistä livenä. Yks ilta vaan huomasin tälläisen, ja sit oli aamulla palattava paikalle et sai kuvan. Turisti mikä turisti.

Tälläinen pikkukaveri löytyi sitten meidän vessasta toiseksi viimeisenä päivänä. Olin just menossa vessaan, ja voin kertoa että kyllä huusin.. Säikähdin ihan mielettömästi, mutta sitten piti kuitenkin saada kuva tästä..

Viimeisenä, ja vähäisimpänä, vessateinipeilikuvaa by joku turisti jolla on jostain syystä taas erikokoiset silmät. Tähän on hyvä lopettaa, tai sitten ei.

Adios!

Ps. Loma oli siis ihan hyvä ja rentouttava. Ja tuli tarpeeseen rankan syksyn jälkeen.

harjoittelua

Nyt on eka viikko harkkaa melkein takana. Ja täytyy kyllä sanoa että olen tykännyt! Työkaverit on kivoja, ja ne työtehtävät mitä olen jo päässyt kokeilemaan, ovat mielenkiintoisia ja tulen varmasti oppimaan hurjasti tulevien kuukausien aikana! Tällä hetkellä olen siis erittäin tyytyväinen valintaani.

Ajomatkani varrella viime lauantaina, upea vaaleanpunainen taivas! Ei näytä kuvassa kyllä miltään, yllättäen..

Muutenkin elämä on lähtenyt rullaamaan ihan hyvin täällä pohjoisessa. Ainut vaan, että täällä kämpässä on ihan superkylmä. Öisin nukun neuletakki päällä ja villasukat jalassa. Oman paksun täkkini alla minulla on vielä ohut viltti. Aamuisin ylösnouseminen onkin sitten aika hankalaa kun on niin kylmä.. Mutta kai tähänkin tottuu, ajan kanssa.

Täällä kämpässä on aivan mahtava vessan lattia! Tää on musta niin hauska.

Eilen sain tähän kämppiksenkin, ihan mukavalta vaikuttava tyttö. Tullut tänne ravintolatyöntekijäksi, mutta on ainoastaan joulusesongin, eli loppiaiseen asti. Toivottavasti kevät sesongiksi saisin vielä jonkun kaverin, yksin on aika tylsää!

Ekana päivänä reippaana lähdössä töihin! Jännitti!

Huomenna porukat tulee tänne joulun viettoon, onneksi ei tarvitse siis olla yksin joulua täällä. Aatonaattona olen vielä töissä, sitten on pari päivää vapaata ja tapaninpäivänä alkaa taas hulabaloo töissä. Ihan hirvee kiire ollut nyt, ja tuntuu että olen välillä enemmän tiellä kuin hyödyksi, mutta kyllä mä olen jotain saanut tehtyäkin jo! Ja ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu kun opin talon tavoille. :)


Tänään olin aamulla reipas ja kävin ennen töihin menoa lenkillä! Heräsin puoli 8, lähdin heti lenkille ja menin kympiksi töihin. Ihan eri fiilis oli olla töissä kun on aamulla ulkoillut melkein tunnin jo. Tämä täytyy ottaa tavaksi, jos on myöhäisempi aamu.

Lounaalla saan käydä viereisessä hotellissa, ja sieltä saa näin hyvännäköisiä (ja makuisia) salaatteja.

Levi- Easy days by many ways

Perillä Levillä!

Vihdoin täällä! Eilen lähdin aamulla 10 vaille 5 ajelemaan, parit pienet pysähdykset matkalla ja Rovaniemellä kaupassa käynti, ja Levillä olin 14.30. Välillä meinas pää hajota ajaessa kun cd-soitin ei toiminut koko aikaa. Siinä on ilmeisesti ongelmia virransaannissa. Kauheasti alkoi väsyttää kun oli ihan hiljaista autossa, itse kun en mikään laulaja-tyyppi ole.  Hain heti perillä ollessani avaimet ja sitten ajoin tänne kämpille. Aika nopeesti tuli heiteltyä tavarat autosta sisälle, kun pakkasta oli 25 astetta :D Loppuilta menikin sitten tavaroita paikalleen laittessa ja tuskaillessa kun vaatteet ei millään mahdu kaappiin..

Kämppä on aika mukava! Tää on siis kaksio, mulla on oma huone, toinen huone tossa on vielä tyhjillään, asukki tulee kuulema joskus.. Keittiö ja vessa on sit yhteisiä. Mulla on alakerran asunto, jonkin verran kuuluu yläkerrasta ääniä, mutta eiköhän niihinkin totu. Ainut huono puoli on se, että täällä on nyt tosi kylmä! Patterit hohkaa kuumana, mutta lattiat on tosi kylmät. Ulko-ovella ei myöskään ole mitään väliovea, joten sieltäkin vähän puskee kylmää. Viime yön nukuin neuletakki päällä+ villasukat jalassa mun paksun täkin alla, ja silti oli vähän viilee.. Nytkin oon koko ajan pitänyt villasukkia ja superseksikkäitä Reino-tossuja jalassa koko ajan ettei varpaat jäädy, mut jospa tää tästä alkais lämmetä kun asukkaita saapuu, onhan tää kämppä nyt ollut jonkin aikaa tyhjilläänkin jo. Sisustuksesta suurin osa on IKEA-kamaa, eli ihan kivan näköistä on täällä.

Huomenna alkaa sitten harkka! Paikalla pitää olla 8.30, tarkoittaa siis että lähden kävelemään noin klo 8, matkaa on reilut puolitoista kilometriä. Ei oikeastaan vielä jännitäkään, ehkä sitten nukkumaan käydessä iskee se paniikki. Nyt täytyisi vähän suunnitella huomista vaatetusta, dress code työpaikalla on siisti toimistovaatetus, mutta kuitenkin aika rento meininki, hiihtokeskuksessa kun ollaan! Olen aika innoissani oikeasti.

Kuvia ei nyt oo mitään, en oo jaksanut kuvailla mitään, kun täällä on koko ajan pimeää. Tervetuloa vaan kaamokseen!

17

17 päivää lähtöön. Siis ihan oikeasti 17!!

Oon varmaan erittäin raskas ihminen, koska en osaa puhua mistään muusta nyt kuin Leville lähdöstä, ja sitä ennen tapahtuvasta Espanjan reissustamme.. Yksinkertaisesti päähäni ei mahdu mitään muuta nyt! Paitsi ehkä viikonlopun bileet, mutta koska ne ovat tavallaan kuin läksiäiseni, nekin liittyvät asiaan...

Leville lähtö on mulle iso juttu ja oon odottanut sitä pitkään! Oon tässä nyt vähän katellut että mitä kaikkea siellä tapahtuukaan tulevan kauden aikana ja oon ihan lentoon lähdössä. Pian nähdään, Levi!! Okei, nyt en mainitse sitä enää tässä ollenkaan. Koulujutut alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa, vielä muutamat pikku viilaukset ja voi alkaa suunnitella Espanjan reissua tarkemmin (sinne siis jo VIIKON päästä..!) ja miettiä myös mitä tarvitsee mukaan koko talveksi Leville. Hups, nyt mainitsin sen sitten. Muisti on hyvä mutta lyhyt kuin kanan lento..  Ehkä on hyvä lopettaa tähän, tarkoitus oli kuitenkin vaan hehkuttaa että 17 päivän päästä lähden sinne minne olen lähdössä. Hah!

26 days left!

Päivät ne vaan vähenee! Ootan niin suurella innolla sitä päivää, kun voin sanoa asuvani Levillä! Tuntuu että olen nyt vasta tajuamassa, mitä oikeasti on tapahtumassa. Olen alkanut vähän kai jännittää, iltaisin en pysty rauhoittumaan tai keskittymään mihinkään. Kierrän ympäri kämppää enkä tiedä mitä tekisin ja energiaa olisi vaikka muille jakaa, se energia pitäisi nyt vaan saada kohdistettua tärkeisiin tekemisiin kuten kouluhommiin! Faktahan on nimittäin se, että olen koulussa enää reilu 2 viikkoa, yhteensä 8 päivää..IIKS!  Opintopisteitä pitäisi kerätä silti vielä melkein 30, pieni kiire ehkä tulee. Onneksi suurin osa projekteista on jo käynnissä ja hommat hoidossa, mutta stressiä silti pukkaa. 

 Hurjimmalta tässä tuntuu se, että kun nyt lähden, en tiedä palaanko tänne koskaan vakituisesti asumaan. Vaikka aina puhunkin, etten tykkää asua täällä, mutta olen kuitenkin nauttinut ajastani täällä. Paljon olen saanut kavereita ja kokenut heidän kanssaan upeita (ja välillä vähemmän upeita) juttuja. Vanhempani asuvat lähellä ja heidän luokseen on aina helppo mennä ja tunnen sen paikan aidosti kodikseni. Nyt tulee muuttumaan niin moni asia. En pääse enää kotiin joka viikonloppu, enkä näe kavereitani niin usein. Toki monet kavereistani ovat jo muuttaneet työn tai opiskelun perässä pois täältä, mutta olen silti lyhyemmän matkan päässä heistä täällä, kun mitä tulen Levillä olemaan. Levillä olen ihan yksin, ilman omaa tukiverkkoani, ja se minua jännittää! Mutta se on vain elämää ja itse olen sitä halunnut, on opittava selviytymään!

Päivät menee niin hurjaa vauhtia että välillä saa ihan pysähtyä miettimään, mitä olen tehnyt tässä viime viikkoina.

Todistettavasti olen kuitenkin

 Leiponut kaikenlaisia herkkuja. En tiedä mikä leipomisvimma minuun on iskenyt, melkein joka viikonloppu olen leiponut jotain kotona :D

                               Käynyt tallilla paijaamassa ihanaa tammaa, joka oli vähän myrtsinä.

                                                     Tuunannut itselleni upeat tennarit!

                                                       Yrittänyt syödä vähän kevyemmin

ja lenkkeillä, koska kahden viikon päästä on oltava bikinikunnossa! Kanaria täältä tullaan! Ihanaa saada vähän lomaa. Ei käy hyvin yhteen tuo leipomisinto ja bikinikuntoon pääseminen.. Mutta kaikkeahan ei voi kuulema saada, jostain on tingittävä :D

tittitidii, pitäisi alkaa taas väkertää kouluhommia, mutta kun ei innostaa. Paljon kivempi köllöttää sohvalla ja katsoa jotain turhimpiakin turhimpien ohjelmien uusintojen uusintoja.. On taas se aika illasta kun en osaa keskittyä mihinkään, enkä saa mitään aikaiseksi. Taitaa olla jotain alitajuntaista jännitystä jo ilmassa!

Vi ses!

Winter was here!

Heipähei! Long time no see..

Viime viikonloppuna tänne satoi ensilumi! Lunta tuli parissa vuorokaudessa varmaan lähemmäs 20 senttiä. Jee! Olin jo ihan innoissani. Tänään kuitenkin on satanut vain vettä, ja joka paikka on loskaa täynnä..:(

Viikonlopun maisemat!

Tänään luin facebookista, että Levillä päästään rinteeseen jo perjantaina! Haluan sinne nyt! No, 52 päivää niin olen siellä! Maanantaina tuli harjoittelusopimus allerkirjoituksineen mulle.. Nyt vain täytyy jaksaa odottaa.. En millään malttaisi! Onneksi aika menee todella nopeasti, tämä koko vuosi on mennyt ihan hujauksessa ohi! Enpä olisi uskonut vuosi sitten että mitä kaikkea tulee tänä vuonna tapahtumaan. Moni suuri unelmani on toteutunut tämän vuoden aikana, täytyy olla kiitollinen siitä! :)


Eipä tämän erikoisempia tällä kertaa, nyt kouluhommien (sohvalle telkkarin ääreen luultavasti siis) pariin. ENÄÄ 52 PÄIVÄÄ!!!! Me so happy! ;)

back to school

Kuukauden ja kaksi viikkoa (eli puoltoistakuukautta) olen ollut nyt kotona, ja kerennyt tekemään vaikka mitä! Koulujuttuja, kavereita, muuttoa ja treeniä. Aikaa blogille ei yksinkertaisesti ole, ja siksi kaikki ideat ja jutut on vaan mun pään sisällä vielä.

Tornio kesällä

Nyt on viimeinen varsinainen koulusyksyni, ja sen kyllä huomaa. Opettajat ottavat meistä kaiken irti. On tenttiä, oppimistehtävää, luentoa, ryhmätehtäviä.. Ihan hirveä stressi saada kaikki suoritetuksi NYT. En halua enää palata tänne, haluan nähdä maailmaa ja lähteä seikkailemaan!

Lenkillä kotikonnuilla

Monet kyselevät miten kesäni meni, ja ainut mitä osaan vastata on "hyvin." Jotenkin nyt on tapahtunut niin paljon kaikkea, että en enää edes kunnolla muista mitä kesällä tuli tehtyä, muuta kuin töitä siis..

Kotiin tultuani on tuntunut useasti siltä, että en ole poissa ollutkaan, mutta sitten välillä taas tuntuu niin oudolta olla täällä, kaikki on muuttunut. Loppujen lopuksi luulen, että se olenkin minä joka on muuttunut..Oon saanut aika paljon lisää itsevarmuutta(ainaki sanon niin, oikeesti oon iha yhtä nössö ku aiemminki..), oon myös tajunnut et oon aika vahva ihminen(henkisesti, en fyysisesti) ja selviin kyllä aika monesta tilanteesta itekkin, vaik aluks tuntus siltä et ei onnistu. Ja näistä samoista jutuista oon jauhanu koko kesän, kuka jaksaa enää kuunnella..

Iltalenkillä kotikonnuilla. Ihana auringonlasku!

Mulla on oikeesti tarkoitus kirjottaa semmonen yhteenveto kesästä, ja kaikesta mitä koin,opin, huomasin suomen ja ruotsin työelämässä eroja. Mut sen aika on sit, ku on vähän vähemmän koulustressiä. Toivon että se aika tulis mahdollisimman pian, ennen kun kerkeen unohtaa kaiken.. :D

Kesän viimeiset mansikat omalta pihalta!

 Nyt on selkeästi syksy tullut, ja alkaa olla jo ihan liian kylmää! Toppatakki on kaivettava esiin ihan pian. Talvi tulee.. Mutta se tarkoittaa myös sitä, että Levi lähestyy! Wuhuu, päivän luku on 72!

home sweet home

Nyt on viikko kotona oloa takana, ja tuntuu kyllä aika oudolta.. Mutta pikkuhiljaa tässä alkaa palata entisiin rutiineihin.

Viikon aikana on kerennyt tapahtua vaikka mitä!

Viime maanantai-iltana siis oltiin kotona ja tiistaina menin jo aamupäivästä kouluun. Tiistaina kävin myös entisellä työpaikallani ilmoittamassa, että olen käytettävissä. Toivottavasti saisin edes välillä vuoroja!

Keskiviikkona ja torstaina taisin vaan olla kotona ja käydä lenkillä. Perjantaina kävin hammaslääkärissä, juurihoidossa. Ei kovin kivaa.

Lauantaina kävin aamupäivästä tallilla, harjailemassa neiti R:ää. On se vaan niin nätti ja ihana! Harmi että alkaa silläkin jo ikä painaa ja vaivoja tulla. Illalla meninkin kaupunkiin, ja meillä oli kunnon tyttöjen ilta! Parasta. Pyörähdettiin myös yöelämässä, oli aika kivaa pitkästä aikaa. Ja autolla kotiin ajellessa näin kettupariskunnan tietä ylittämässä, hih.

Sunnuntaina lenkkeilin ja aloitin markkinointioikeuden raportin kirjoittamista. Eilen sain sitten raportin palautettua, ei ollutkaan kuin 101 päivää myöhässä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? ;)

Eilen sain myös avaimet asuntoon, jossa tulen syksyn asustelemaan. Aika järkytys. Asunto on SOTKUINEN. Hirveästi pölypalloja lattialla ja joka puolella, ei oo imuri tainnut olla paras kaveri. Keittiö oli kamalassa kunnossa, ruokaroiskeita ja rasvaroiskeita jokapuolella. YÄK. Sisustus on myös hmm, mielenkiintoinen.. Menee siis pari päivää kuuratessa ja jynssätessä asuntoa ennenkuin sinne uskallan muuttaa. :D

Kuvia tulee ja ruotsijuttuja kirjoittelen vielä tässä kohan kerkeän, mutta sitten luultavasti palaan blogille vasta Levillä! Mun elämässä ei täällä tapahdu oikeastaan mitään mielenkiintoista mistä jaksaisin kirjoitella :D

den sista dagen

Noni, se oli siinä. Det var det.

Torstaina oli syksy. Aika syksyinen on myös minun mieleni.

Torstaina olin viimeksi töissä, ja se oli sitten viimeinen vuoroni siellä. Koko viikonlopun odottelin että joku soittaisi minut töihin, mutta niin ei käynyt, ja olen nyt sitten ollut aika tyhjänpanttina kolme päivää tässä. Pakannut ja siivonnut olen toki (vähän, todella vähän) ja tänään pesin työvaatteet viimeistä kertaa.

Illalla äiti soitti ja päätettiin sitten yhdessä, että huomenna kotiudun. Siellä on nyt sitten isäpuolellani todella aikainen herätys, ja täällä päässä minulla paniikki, että ehdin pakata kaiken huomisaamuun klo 11 mennessä. Hän on täällä noin klo 11 ja sitten pakataan autot, ja teen viimeiset siivoukset täällä ja sitten kotia kohti! <3

Jossain välissä huomenna käyn myös heittämässä työvaatteet ja "avaimen" työpaikalle ja kaupassa pitää käydä vielä viimeiset hamstraukset Sverigen herkuista, ja sitten onkin minun kesä ohi.

Rakastan tätä porttia. Sitoo Suomen ja Ruotsin yhteen. Rakastuin tähän jo keväisellä käynnillämme täällä. Aivan mahtava idea.

Mulla on hirveesti juttuja kirjotettavana Ruotsista, kaikkee mitä oon huomannut täällä ollessani, mut sen aika on vähän myöhemmin, nyt on liian kiire pakata. Nytkin tässä naputtelen, vaikka pitäisi toimia. Mutta, tiedättehän minut, laiskiainen mikä laiskiainen ;) Tai ei se kerrottava periaatteessa oo vaan Ruotsista kai, vaan ihmisistä jotka asuu täällä, Suomen rajalla tai Ruotsin rajalla. Se täytyy kumminkin sanoa, että olen aivan rakastunut tähän länsirajaamme, ja länsinaapuriimme. Sen tiedän, että joskus tänne palaan!

Viktorian tori. Tää on kauppakeskuksen edessä, Suomen ja Ruotsin rajalla. Tässä on kaikkia hienoja tilataideteoksia, mitä en tietenkään nyt kuvannut (paitsi ton portin) ja tän on vihkinyt itse Prinsessa Viktoria. :)

 En aio olla surullinen siitä, että lähden. Olen mielummin iloinen siitä, että on ollut aivan upea kesä, yksi elämäni parhaista, ja siitä, että joskus palaan!

Olen kokenut ja uskaltanut tänä kesänä enemmän kuin koskaan. Olen oppinut itsestäni niin paljon. Olen vahvempi kuin koskaan. Tai ainakin uskon olevani..

Tähän on hyvä lopettaa!


Vi ses!

 

nimi

Blogia perustaessani mietin pitkään mikä sen nimeksi tulisi. Nimen piti olla jotenkin merkityksellinen minulle itselleni. Kuvata minua itseäni jollain tavalla.

Yht äkkiä mieleeni tuli eräs biisi, jota kuunneltiin paljon kämppikseni toimesta silloin kun olin Saksassa. Silloin tiesin, minkä nimen antaisin blogilleni.

Biisi on tämä:

Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life


Elämä on aika ihana. Varsinkin kun ei koskaan anna periksi, ja taistelee itselleen sen, mitä eniten haluaa.

Tän biisin sanoma ei ehkä ole ihan se, mitä juuri tuo kertosäe mieleeni tuo, mutta ei sillä väliä. Minulle tärkeintä tässä on juuri tuo kertosäe, ei saa antaa periksi.

Äiti aina sanoo että olen jääräpäinen ja todellakin horoskooppini mukaisesti härkä. En anna periksi. Voin kuitenkin väittää että se ei ole huono asia. Minulle on tärkeää, että saavutan elämässäni jotain, teen haaveeni todeksi ja elän unelmaani ja saavutan tavoitteeni. Juuri siksi on tärkeää ettei koskaan anna periksi.

Jos tällä elämänkokemuksellani saisin antaa elämänohjeen jollekin, niin sanoisin : Elä koskaan anna periksi, aina kaikessa on jotain hyvää!

Never give up!

viimeisiä viedään!

Viimeisiä päiviä viedään! Huomenna on viimeinen työpäivä jonka tiedän, siitä eteenpäin on epävarmaa. Sunnuntaihin asti olen luvannut olla jos tarvetta on. Maanantain sitten siivoan ja pakkaan, ja tiistaina iltapäivällä alkaa matka kotiin!

Isäpuoleni tulee tänne tiistaina, avustamaan tavaroiden kanssa, ottamaan lamput pois katosta, ja ennenkaikkea tuo toisen auton tavaroilleni. Niitä on nimittäin kesän aikana vähän kertynyt, hups. :D
En voi sanoin kuvata, kuinka paljon minulle merkitsee se, että hän tulee tänne avuksi. Hän ajaa yhden päivän aikana noin 1200km, vain jotta saamme minun tavarat kotiin. Todella suuri uhraus mielestäni. Hänellä olisi varmasti omiakin hommia mitä haluaisi tehdä, mutta uhraa koko päivän minulle, vaimonsa tyttärelle joka ei itse saa tuotua kaikkea kotiin paikasta, johon päätyi hetken päähänpistosta. Mulla on aivan ihana perhe <3
Aivan kamalaa (kai, mun mielestä ei tunnu juuri miltään) sanoa että en omaa isääni ajattele kovinkaan paljoa. Hän on ollut elämästäni poissa niin monta tärkeää vuotta, ja nyt aikuisemmalla ja fiksummalla iällä pahimpien teinivuosien ollessa takanapäin kun ehkä ymmärtäisi läheisten arvon, on isän kanssa lähentyminen jo myöhäistä. Liian monta vuotta on tuhlattu.
Aina jos on joku miehistä ajattelukykyä vaativa ongelma, soitan isäpuolelleni. Jos häntä en saa puhelimella kiinni, soitan äidille ja tenttaan miksi minulle ei vastata :D Ja niin, mun piti jaaritella mun viimeisistä päivistä, eikä ruveta ihan näin syvälliseksi..

Viikonlopun tein töitä, 9 tunnin päivät joka päivä, olin aika loppu. Eilen olin vapaalla ja kävin vähän Ikealla ostoksilla syksyä varten! Uudet lakanat ja ihana pyyhe, meikkilaukku ja keittiöpyyhe piristykseksi. Ja tietenkin karkkia ja suklaata!

Iltapäivällä kävin myös tallilla. Heponen oli taas niin täydellinen. Tekee lähtemisestä entistä vaikeampaa kun toinen on niin huippuihana! Olisimpa jo valmistunut ja olisipa vakituinen työpaikka. Tietäisin mihin sijoittaisin! Syötin tammalle paljon herkkuja ja taputtelin paljon. Eron hetki ei ollut niin kamala (kuin saksasta lähtiessä ja Trumanista erotessa) koska tiedän, että tapaamme vielä joskus!

Nyt pitäisi sitten alkaa järjestellä asioita syksyksi ja talveksi. Levillä mun täytyy tehdä töitä jonkin verran jotta pärjään taloudellisesti, täytyy siis alkaa etsiä niitä. Myös Joensuussa olisi hyvä tehdä jotain työtä aina välillä, joten senkin asian eteen pitäisi tehdä jotain.

Aika sekametelisoppaa taas, mutta sellaista se mun elämä taitaa aika pitkälti nyt ollakin!


Hejdå!


PS. Päivän numero 121!

2 ja 2

2 kuukautta sitten, 6.6, tulin tänne. 2 viikon päästä, 21.8 lähden kotiin. Hurjan nopeasti on mennyt kesä!

Sommarschemaa mulla on jäljellä 4 päivää! Tämän viikon loppuun asti. Yhden lisäviikon olen vielä luvannut tehdä, koska mikään ei minua vaadi kotiin.
Toisaalta haluaisin kyllä häipyä kotiin jo tämän viikon jälkeen, ei tarvitsisi välttämättä hyvästellä ketään, koska inhoan hyvästejä! Mikään ei tietenkään ole lopullista, mutta silti. Olen huono hyvästelemään ja inhoan sitä. Luulis, että fiksuna ihmisenä en sit järkkäilis itteäni koko ajan semmoisiin tilanteisiin että joudun hyvästelemään, mutta ei siltä näytä... :D

Koti-ikävä on jo kova, ja ihana päästä näkemään kavereita! Ennen kotiinlähtöä on kumminkin vielä paljon tehtävää! Töitä, pakkausta, siivoamista, asioiden järjestelyä, kaikki kaupat pitää kiertää jotta saan uusia lemppariherkkujani mukaan täältä, ne koulujutut....

Ootan jo innolla syksyä ja koulun alkuakin! Viimeinen syksy koulussa ja Joensuussa (toivottavasti ainakin)!

Vi ses!

otsikko

Viime viikko oli aikalailla rankka. Oli 6 työpäivän putki, ja huhhuh mitä päiviä! Maanantai-torstai oli aivan hurjaa vilinää. Tiistai taisi olla pahin, olin ravintolassa kassalla ja jonoa oli koko ajan 11-19 välisenä aikana. Ja 11.30-17 välisenä aikana vielä kaksi PITKÄÄ jonoa. Ihmiset oikeesti jonotti jopa 20 minuuttia, ei minusta vain olisi siihen :D

Lauantain, sunnuntain ja tämän maanantain nyt olen ollut vapaalla ja vain rentoutunut! Lauantaina kävin Kalixissa, n. 50kilometrin päässä olevassa pikkukaupungissa. Siellä ei ollut oikeastaan mitään. Kiertelin vähän ja kävin syömässä, tulin takaisin HaparandaTornioon kaupoille. :D

Ruotsin puolella ajaessani totesin, että siellä rajoitukset on ihan outoja (suomalaisiin nopeusrajoituksiin tottuneena siis). Tuolla matkalla oli 70, 90 ja 110 rajoituksia. Vastaavat Suomen 60,80 ja 100 rajoituksia suurinpiirtein. Jotenkin tuntui hassulta siis pitää nopeus tasaisesti vaikka 90, kun Suomen teillä moisiin ei yleensä törmää.

Ja luonnollisesti piti sitten ajaessa kuvata nuo nopeusrajoituskyltit.. :D

Lauantai-iltana lähdin sitten pyörälenkille vielä joskus kahdeksan jälkeen.

Päivällä oli ollut aika lämmin, niin olin aika kevyessä vaatetuksessa lähdössä, mutta onneksi älysin vähän vilkaista, että kuinka lämmintä on. Oli +15. Ihan hyvä oli että takin puin päälle, olisi tullut vilu ilman sitä..

Sunnuntaina kävinkin aamusta jo tallilla. Heppa oli niiin kiva, ihan mahtava :) Tykkään siitä kerta kerralla enemmän, ja harmittaa jo nyt kun joudun jättämään sen pian!

Hönö <3

Sunnuntaina iltapäivällä kummini tulivat käymään tässä, kun olivat kesälomareissullaan ohi menossa! Oli mukava rupatella pitkästä aikaa, ollaan viimeksi nähty varmaan mun ylioppilasjuhlissa 3 vuotta sitten!

Tänään aamulla olin sitten kaikessa rauhassa heräilemässä ja syömässä aamupalaa,kun puhelin soi. Näytössä luki "Yksityinen numero" ja arvasin että Ruotsin puoleltahan se on puhelu tulossa Ikealta. Oikeassa olin, töihin olisi pitänyt mennä. Sanoin. ettei tänään käy( sovittuja menoja. mm. itseni kanssa sovin että pitää shoppailla ja tallilla käydä), mutta huomenna voin tulla. Muutaman tunnin päästä tuli sitten tieto huomisesta työvuorosta. Minulla olisi siis huominenkin ollut vapaa, mutta ihan turhaan pidän 4 vapaapäivää täällä nyt, kun voin ansaitakin :D Viime viikolla jo yhdelle pomoista sanoin, että tiistaina tulen töihin jos tarvitsee!

Ja niin.. Perjantaina yksi pomo (sen verran iso jehu, ettei tiedä kuka mä oon ja mistä tuun?!?!?) kysyi multa että tahdonko viikonlopputöitä syksylle!! :) "Hieman" (eli ihan perkeleesti tosi paljon) harmittaa etten voi ottaa niitä vastaan. Mutta jospa ensi kesänä sitten... Ensi kesästä en tiedä mistä sitä itseni löydän sitten! ;) Elämä on seikkailu!

Nyt sitten unille, ja voimia keräämään huomista (kevyttä) 11-2030 työpäivää varten...

Vi hörs!

PS. Kympit paukkuu! 129

Puhutko suomea ja muita kamaluuksia

Kysymys, jonka kuulee joka päivä varmaan 50 kertaa töissä. Ja useimmiten sellaiselta ihmiseltä, joka on seissyt jonossa 10 minuttia ja nähnyt ja kuullut kun palvelet kymmenen edellistä asiakasta suomeksi.  Seuraava kysymys on sitten se, että voiko maksaa SUOMALAISELLA PANKKIKORTILLA. Jos voi maksaa euroillakin, niin miksi ei suomalaisella pankkikortilla sitten? :D Idiots.

Ja sitten sitä tullaan maksamaan 5 kruunun, (n. 60snt) kahvikupillista 50 euron setelillä, ja kun sanon että otan kyllä euroja vastaan SETELEINÄ, mutta kruunuja saa takaisin niin asiakas yleensä sanoo "ei, kun mä otan mielummin euroja takaisin". No varmaan otat, niin ottaisin minäkin, mutta kun en nyt vaan pysty antamaan niitä euroja vaihtorahana. :D

Joo, pieni avautuminen taas..

Mutta niin avautui minullekin tänään yksi suomalainen asiakas. Hänen tyttärensä (muistan tämän tytön koska palvelin häntä itse, tyttö oli ainakin 25+ vuotias,piti sit ihan äiti laittaa asialle, så söt) oli ostanut 8 palaa pitsaa mukaan, eikä saanut niitä mihinkään pussiin! Siinä sitten sain vääntää naiselle rautalangasta että

a) ollaan Ikea, ei mikään noutoruokapaikka.
b) ei oo mitään mukaanpakkaustarvikkeita koska ei meiltä ei myydä ruokaa mukaan
c) meillä ei tosiaan oo aikaa alkaa pakata asiakkaille pitsapaloja mukaan, koska jono on 30 metriä pitkä ja niitä pitsoja ja pullia pitää myös, uskomatonta kyllä, paistaa!
d) jos haluat ruoillesi paperikassin, OSTA SE samalla kun ruoat.

Toinen (oikeesti varmaan sadas, mutta toinen hyvin mieleenjäänyt) erikoinen asiakas oli tänään joku venäläinen mies. Sanoi minulle venäjäksi jotain, mitä en yllättäen ymmärtänyt, sitten saatiin englanniksi lopulta asia hoidettua. Maksettuaan mies vielä tokaisi "Et ymmärrä venäjää, vaikka sinulla on venäläinen nimi".... No varmaan siksi kun olen suomalainen. Olin ihan äimänä enkä kerennyt sitten miehelle mitään vastata, ärsyttää! Tai no, en kyllä tähän hetkeen mennessäkään ole vielä keksinyt mitään, mitä oisin tohon voinut vastata...


Joo, mulla ei oo mitään kuvia. Yritin tässä ettiä googlen kuvahausta jotain teemaan sopivaa vihaista asiakaspalvelijaa, mutta en löytänyt mitään hauskaa. :D Parempi olla siis tämmöinen pelkkä kauhea tekstipurkautuminen ja angstaus. Meen nyt ehkä vaan nukkumaan, että jaksan huomenna iloisena kohdata kaikenlaiset asiakkaat!

Kesän loppu lähenee pelottavan nopeasti, huomenna on jo elokuu!!
Sommaren är kort!

Vi ses!

Ps. En tiedä kuinka monta, mutta joka päivä yksi vähemmän!

I'm a mess

Tälläiseen näkyyn törmäsin tänä aamuna

'

 
Kengät riisuttu siististi ja jätetty niille sijoilleen? Siinä ne nätisti oottaa seuraavaa kertaa kun lähtö koittaa. Kyllä! That's me. Myönnän olevani "vähän" sotkuinen välillä ja jättäväni tavarat ja vaatteet lojumaan niille sijoille mille sen tiputtaminen on helpointa. Tapa joka ärsyttää varmasti monia, eritoten äitiäni.  En vain mahda sille mitään. Ja myönnän, nuo kengät on edelleen samassa kohdassa, samalla lailla :D

Tämä näky kyllä nauratti vähän aamulla, ja siksi se piti ikuistaakin..


God natt!

sunny days

Kaksi aikalailla täydellistä vapaapäivää takana. Aurinko on paistanut ja on ollut vähintään + 23 lämmintä!

Torstaina oli vielä palkkapäiväkin, kyllä hymyilytti kun palkkakuitti tuli postissa :)

Eilen löysin aamupäivästä kirpparilla pyörähtäessäni puhelimelleni nahkaisen kotelon! Olen etsinyt koteloa tolle puhelimelle jo puoli vuotta, mutta kaikki ovat aina olleet liian pieniä. Nyt löytyi sopiva, ja tossa on vielä tasku pankkikortillekin.

Kävin molempina päivinä ratsastamassakin, ja eilen meni kyllä suokkitamman kanssa niin täydellisesti! Se on aika höselö ja välillä vähän kova suustaan, mutta eilen se oli ihan mahtava. Mentiin rentoa ja rauhallista ravia isolla ympyrällä, ei ollut kiire minnekkään!
Tänään ei ollut ihan niin hyvä, mutta pienen tappelun jälkeen kyllä esitti taas hienoja puoliaan. Tykkään tosta hevosesta kyllä niiin paljon! Joidenkin hevosten kanssa vaan natsaa heti ensi hetkestä lähtien, ja tässä on taas yksi sellainen <3 Kova ikävä tulee Saijaa, kun kotiinlähdön aika koittaa..

Eilen kokeilin toistakin heppaa, mutta sen kanssa ei ainakaan nyt ensimmäisellä kerralla löytynyt yhteistä säveltä. Se oli semmoinen aika hoikka puoliverinen, pitkä ja ohut kaula. En jotenkin osaa ratsastaa tollaisia kapeita ja kiikkeriä hevosia :D Mulle hevosen pitää olla kunnon jytky ja tasainen juna. En tykkää sivuloikkijoista, enkä pukittelijoista.

Kyllä tarkenee illallakin!

Tänään kävin aamulla pikaisesti Hööksillä.. Löytyihän sieltä vaikka mitä kivaa, mutta ostin vain yhden teknisen aluspaidan. Ensi talvea varten saa ostaa urheiluvaatteita! ;) Pyörähdin myös viereisessä Sporthusessa, ihan vain katselemassa. Silmiin kumminkin eksyi yhdet mukavat perus farkut, niin pakkohan ne oli kotiuttaa. (Joo äiti, mulla on kahet farkut menossa kirppikselle ni kai saan ostaa yhet uudet?) Eikä ollu ees kalliit! Ja mulla ei oo yksiäkään sen värisiä!


Illalla kävin vielä vähän kävelemässä, oisin menny syöttelemään sorsia, mut ne typerykset lähti karkuun kun menin lähemmäs!

Nii, oisitte leipää saanu mut karkuun vaan lähitte!

Joo, mullahan siis tosiaan on sen saksan kesäkurssin deadline 31.7. Tänään tässä illalla kattelin netistä vähän et löytyskö mitään artikkeleita. Ihan tyhmiä! 6 artikkelia pitäs saada ja niiden pohjalta tehdä tehtäviä, 4 päivää aikaa. Töitäkin on, taidan olla liemessä!


Nyt siis etsimään saksalaisia nettilehtiä!

Hejdå!

Ps. Päivän luku on 138!

hur går det princess

Puoltoista kuukautta Ikealla takana ja voin vaan sanoa että I'm in love.

Työntekijöiden kesken on aivan mahtava meininki, kaikki puhaltaa yhteen hiileen. (No, okei tottakai poikkeuksiakin löytyy, niinku joka paikassa) Kaikki jaksaa neuvoa meitä uusia sen sata ja yksi kertaa.
Kaikki kyselee miten menee ja onko kaikki hyvin.
Työpäivän päätteeksi aina kysellään että oletko huomenna töissä ja mihin aikaan ja missä. Työpäivän päätteeksi myös kiitellään päivästä ja kehutaan jos on mennyt hyvin. "Tack för idag, bra jobbat" on se perus laini jonka kuulee työpäivän jälkeen.

Myös kassakontorissa saa aina hurjasti kiitosta jos kassa on nollilla, eli ei oo plussaa eikä miinusta.

Sit jos teet jotain ylimääräistä tai autat toisia niin olet heti "duktig". Tänään esim. illalla täyttelin servettitelineitä kun olin jo omat hommat hoitanut, eikä työaika ollut vielä loppu. Sain kuulla olevani ahkera, kunnon tyttö. Totesin vaan, että samahan minun on nämä täyttää nyt kun on aikaa, kun huomenna aamulla alottaisin kuitenkin tällä, kun aamuvuoroon tulen. :D

Tosi pikkujuttuja siis nuo kiittämiset ja kehumiset, mutta aina niin tärkeitä! Tulee itsellekin hyvä mieli ja tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Itsekin tottakai kiitän aina avusta yms, mutta muuten tuo yletön kehuminen on mulle outoa. Ei mun aikaisemmissa työpaikoissa ole tollaista harjoitettu. Mutta tää ei ookkaan mikä tahansa työpaikka, vaan IKEA <3. Oon vähän kerinny menettää jo sydäntäni sille, ja toivon ettei urani Ikealla pääty tähän kesään! ;)

happyhappyjoyjoy! Töihin menossa:)

Tykkään siitä fiiliksestä kun töihin on kiva mennä! No tietty välillä (esim tänään) ärsyttää mennä töihin, kun ulkona paistaa aurinko ja on +21 astetta ja työpäivällä on pituutta 9 tuntia. Tänään olin 11-20 r.a, eli suomen aikaa 12-21. Kiva.. Oli vaan jättelugnt dag, asiakkaita ei missään. Saakelin tylsää.


 Vi ses

Ps. 141 ! :)

Pps. Otsikko saattaa olla jonkun kivan työkaverin kysymys yhtenä tai kahtena päivänä. En oo varma.. Yks työkaveri toi mulle yks päivä myös palan prinsessakakkua ku olin tiskaamassa. :)

Puss o kram!